15. huhtikuuta 2014

Tuolileikki / Aalto K65 facelift










Siinä se on. Valkoisena ja uudistuneena!
Perin mummoltani kolme Alvar Aallon K65-tuolia.
Niiden kunnostaminen on työn alla, ja ensimmäinen tuoli
on valmis. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.
Valkoinen väri tekee tuoleista raikkaammat ja modernimmat.
Aallon taivutettu vaneri puhuttelee minua kaikkien näiden
vuosikymmenten jälkeenkin.

Kaikki K65-tuolit ovat tällä hetkellä makuuhuoneessamme ja
valkoinen tuoli on itse asiassa ihan hauska pari
alkuperäisessä kunnossa olevan kollegansa kanssa.
Hyvä niin, sillä saattaa mennä tovi ennen kuin seuraava
on valmis. Sen verran kova urakka kunnostamisessa oli.
Tasaisen maalijäljen saaminen kun ei ollut ihan
simppeli homma.

Sitä ennen jatkan tuoleikkiä.

Kyllä omilla käsillä tekeminen vaan tuottaa parhaimman fiiliksen.

///

There it is! All white and looking fresh.

The firs one of my Alvar Aalto K65 stools is ready.
My grandma's old stools are probably from the 60's
and now I'm repairing them.
One down, two to go.

But at the moment the white one goes quite well
together with the original colored ones.

Oh, how I love the shapes of Aalto's furniture.






Seuraa muotoseikkaa
/ BLOGLOVINISSA / PINTERESTISSÄ / FACEBOOKISSA / TWITTERISSÄ /


11. huhtikuuta 2014

DIY: Alvar Aalto K65







Tähän alkuun raskasta huohotusta.

Kaikki ylimääräinen aikani viimeisen viikon aikana on mennyt tähän.
Kunnostuksessa ovat mummoltani perityt Aallon K65-työtuolit.
Ne ovat odottaneet kunnostukseen pääsemistä jo yli vuoden,
mutta työn aloittaminen on ollut jotenkin poikkeuksellisen
vaikeaa. Olen pelännyt epäonnistumista eli sitä, että pilaan
sekä rahallisesti että tunnetasolla arvokkaat tuolit.

Nyt olen kuitenkin kerännyt rohkeuteni ja aloittanut
tuolien tekemisen. Sain hyvät vinkit Koti Daaliatielle
-blogin Hennalta (klik!), joka kunnosti vastaavat tuolit
aivan upeiksi. Sanottaneen silti,
että hiekkapaperia, maalia, hikeä ja kyyneliä on kulunut.
On nimittäin aivan älyttömän vaikeaa saada aikaan
tasaista maalipintaa. Se vaatii tarkkaa sivellintyöskentelyä
ja hiomista joka maalikerroksen välillä.

Ensimmäinen tuoleista on kuitenkin kasattuna näillä hetkillä.
Lopputulos pian nähtävillä täällä blogissa!
Toistaiseksi vain näitä tylsiä lähikuvia.

Millaisia kokemuksia teillä on vanhojen huonekalujen
kunnostuksesta? Oletteko kunnostaneet jotain omaan
kotiinne ja onko jälki ollut onnistunutta?





///

These last two weeks I've been renovating
my grandma's old Alvar Aalto K65 stools.

It has become clear to me that this isn't an easy operation.
It's very difficult to get the paint look good.
It takes lots of sandpapering and repainting.

The first one of the stools is soon ready to shoot
so you'll see it soon here in my blog.

Have you painted some old furniture and how
difficult was it for you?




Seuraa muotoseikkaa
BLOGLOVINISSA / PINTERESTISSÄ / FACEBOOKISSA / TWITTERISSÄ /

9. huhtikuuta 2014

Ruutua kirpputorilta / Ruutu bowls









Ehdinpä minäkin lauantaina sisustusbloggareiden kirpputorille,
vaikka en ensimmäisten joukossa ollutkaan.
Yhden aikaan iltapäivällä tarjolla oli vielä
vaikka mitä kivaa. Mukaan tarttui Weekdaycarnivalin Riikan
pöydästä printtikortteja, No Home Without You'n
Kaisan pöydästä kaunis hieman isompi printti ja
lopulta Kettukarkin Mairen pöydästä nämä lumoavan
kauniit Helena Tynellin vuonna 1963 suunnittelemat
Ruutu-sarjan pikkukulhot. Ne päätyivät siis meille ja
tekevät nyt seuraa muun muassa näille Stefan Lindforsin
suunnittelemille Ego-astioille.

Uuden ja vanhan liitto on aina kiinnostava.
Olen erittäin tyytyväinen löytööni!

Printeistä lisää, kunhan ne pääsevät ansaitsemilleen
paikoille ja kehyksiin.

///

I went to interior blogger's second hand market
last weekend and found these beautiful Helena Tynell
60's Ruutu bowls from Kettukarkki's Maire's table.

I love how the fit with my Iittala Ego dishes
by Stefan Lindfors.

Grey on white. Who can resist?




Seuraa muotoseikkaa

7. huhtikuuta 2014

Jos kasvilla olisi sielu / If a plant had a soul




Jos kasvilla voi olla sielu, tällä on.
Viime viikolla löytämäni mehikasvi on kuin tehty
lapsuudenkodistani peräisin olevaan keraamiseen ruukkuun.

Asetin herkän ja puhuttelevan kasvin television viereen.
Silloin voin vaivihkaa tuijotella sitä minuuttitolkulla.
Kukaan ei huomaa.

///

This plant has a soul.
I'm sure of it.
I found a perfect match for the white pot from my
childhood home. They make a nice couple.

I could watch this plant for a decade.




Seuraa muotoseikkaa
BLOGLOVINISSA / PINTERESTISSÄ / FACEBOOKISSA / TWITTERISSÄ /

5. huhtikuuta 2014

Rakkaudentunnustus / Love. Actually.








Kodin persoona.
Se alkaa vähitellen löytyä.
Tavarat tipahtavat pikkuhiljaa paikoilleen.
Toiset kuin itsellään, toiset kovan ajatustyön tuloksena.

Minä olen tipahtanut paikalleni ruokapöydän ääreen.
Koneeni kanssa.
Onhan tuo työpöytäkin mutku. Kun tässä on tämä pörheä talja.

Pieni kaktus ei ole kovin pelottava. Kun se on niin pieni.
Posliininorsun alakulo ei ole tarttuvaa.

Minä rakastan jo tätä paikkaa.

///

Our home is finding it's persona.
Little by little.
Things fall into place.
Almost by accident.

I love sitting here besides the dining table.
A workplace displaced.

The cactus presents no danger. With it's little spikes.
The sad little elephant. Is only sad for the fun of it.

I'm starting to love this place.






Seuraa muotoseikkaa
BLOGLOVINISSA / PINTERESTISSÄ / FACEBOOKISSA / TWITTERISSÄ /